Elokuun 19. päivä kuluvaa vuotta oli suuri päivä. Nimittäin meikäläisen synttäripäivä! Minähän en siitä paljoa muistakaan, kun sunnuntai-päivänä maailmaan putkahdettiin seitsemän sisaruksen kanssa (minä + 2 veljeä ja 5 siskoa).

Sen jälkeen aika kuluikin sukkelaan. Sisarusparven kanssa syöpöteltiin emon baarissa, ja nukuttiin. Ja syötiin, ja nukuttiin. Ja syötiin, ja nukuttiin. Vähitellen päästiin tutkailemaan maailmaa laajemmaltikin, uloskin. Muutama viikko taas kului, kunnes yksi lauantai-päivä sitten alkoi tapahtua. Hassut täti ja setä tuli katsomaan meitä. Ei siinä mitään ihmeellistä, kyllähän tähän oli jo totuttu, kun meidän komeaa sisarusparvea on käyty ihastelemassa. Mutta nämä täti ja setä halusivat tutkailla minua ja veljeäni tarkemmin. Meidät vietiin pihalle, jossa kyllä ensin vähän ujostutti. Täti ja setä vaikuttivat kuitenkin ihan kivoilta, joten pienen alkujännityksen jälkeen rohkaistuttiin veljen kanssa touhuamaan meidän normaaleita juttuja. Nämä täti ja setä katseli meidän touhuja ja naureskeli meidän jutuille. Leikkituokion jälkeen ne ottivat meidät vielä syliin ja tutkailivat joka puolelta. Sitten veljen päästivät takaisin maahan touhuamaan, ja minä jäin vielä syliin. Kovasti ihmettelin että mitäs kummaa ne nyt siinä halivat ja se täti sanoi, että kyllä minä olen se heidän vauva. Eipä täti tiennyt, että enhän minä nyt niiden vauva ole, vaan oman emon!

Nuo hassut täti ja setä lähtivät, ja mekin päästiin veljen kanssa takaisin sisarusten luo. Elämä jatkui normaalina taas muutaman viikon, kunnes elämäni muuttui kerralla. Jo kuluvalla viikolla oli tapahtunut monenlaista; käytiin jossain hassulla tädillä ja tutki koko meidän sisaruslauman, ja kehuikin kyllä kovasti. Kamala piikkikin iskettiin niskanahkaan, ja niskaan tuntui jäävän joku pikkuruinen mötikkä. Mikrosiru sanoivat sen olevan. Oli mikä oli, mutta onneksi se ei kauaa sattunut, ja koko siru unohtuikin nopeasti.
Viikonloppu tuli taas niinkuin muinakin viikkoina. Nyt ilmassa oli kuitenkin jonkinlaista jännitystä. Lauantai-aamuna yksi meidän laumasta vietiin pois jo aamusta. Aamupäivällä siskoista lähti taas yksi. Yhdentoista maissa, juuri kun siskoani vietiin, kuului eteisestä tuttuja ääniä. Kuumeisesti mietin että mistä nuo äänet tunnistin, mutta en kyllä saanut mieleeni. Eikä kyllä erityisemmin kiinnostanutkaan, kauneusunet laumassa kiinnosti sillä hetkellä paljon enemmän.
Kohta sisälle tulivat nuo hassut setä ja täti. Nehän ne olivatkin! Täti kävi laatikolla rapsuttelemassa meitä, ja alkoi jutella talonväen kanssa. Sitten ne tulivat herättämään minut, ja varpaankynteni leikattiin. Samalla tunkivat suuhuni jotain pahaa. Matolääkkeen. Eivät mokomat muka edes tiedä, että koirahan se minä olen enkä mikään mato. Niitäkin muuten olen nähnyt pihamaalla luikertelevan. Hauskoja pieniä otuksia!
No, jokatapauksessa, päätin näyttää että olen kova jätkä, ja nielin kiltisti matolääkkeen. Sen jälkeen nostivat minut sen hassun tädin syliin. Täti, setä ja talonväki juttelivat. Juttelivat, juttelivat, juttelivat. Välillä piirsivät jotain papereihin, ja taas juttelivat. Tylsää. Mieluummin olisin nukkunut. Päästäisivät minut jo takaisin kavereiden kanssa..
Viimein alkoi tapahtua. Täti ja setä kantoivat minut taas ulos. Leikitäänköhän taas pihalla? Ei, nyt mentiinkin ruokakauppaan. Setä kantoi suureen autoksi kutsuttuun jättisäkin ruokaa. Minun herkkuruokaa. Sitten päästivät minut maahan, ja patistivat pisulle. Ei kyllä ollut edes hätä, mutta heidän mieliksi lirautin vähän. Talonväki rapsutteli, ja kehotti olemaan kiltti koira. Ainahan minä olen, kyllähän heidän se pitäisi tietää! Sitten tuo hassu täti otti minut syliinsä, ja pisti minut autoon laatikkoon, ja tuli itse viereen. Vähän hirvitti. Mitäs nyt tapahtuu? Miksei sisarukset tule tällä kertaa mukaan? Hassu setäkin tuli autoon, ja starttasi auton liikenteeseen. Matka kohti suurta tuntemattomaa alkoi..
Aluksi jännitti. Laatikossa oli kuitenkin ihan kivaa. Siellä oli nimittäin nallekarhukin! Tuo hassu täti sanoi taas että on minun uusi äiskä. Ja että hassu setä on mun uusi iskä. On ne vain hassuja, nuo ihmiset.
Matkaa kesti, ja kesti.. Suurimman osan ajasta kyllä nukuin, moottori hyrisi niin unettavan tasaisen rauhallisesti, ja kyyti oli tasaista. Välillä pysähdyttiin pissalle. Tauot tulivatkin tarpeeseen, kiva oli välillä vähän juosta niin ei paikatkaan väsyneet matkustamisesta. Joka pysähdyskerralla tosin oltiin uudella, ihan oudolla paikalla missä en ole ikinä käynyt.
Monen, monen tunnin matkustamisen jälkeen oltiin viimein perillä. "Kotona", nuo täti ja setä sanoivat. Kovasti ikkunasta heti kurkistelin, mutta ei tämä kyllä minun koti ollut! Ihan outo paikka!

Matkalla kohti suurta tuntematonta.
(pissatauolla) 

Suuresta huolestumisesta huolimatta päätin kuitenkin olla reipasta jätkää, ja tutkiskelin paikkoja. Ei tämä nyt kovin kamalalta paikalta vaikuttanut, mutta ei tämä kyllä koti ollut.. No, ehkä täällä viihtyisi vähän aikaa, kunnes lähdetään takaisin kotiin. Tädin ja sedän kanssa mentiin sisälle taloon, ja se vaikutti ihan kivalta paikalta. Sain heti kohta ruokaakin, nälkä olikin ennättänyt jo matkan valloittaa massun matkan aikana. Massu täynnä tutkiskelin paikkoja, ja pistin nukkumaan. Matka olikin väsyttänyt näinkin kovaa jätkää yllättävästi, uni maistui. Illalla vähän odotin että olisi kotiin lähdetty takaisin, mutta setä ja täti laittoivat vain nukkumaan. Hmph. No, ehkä hekin olivat vain väsyneitä, ja kun he saavat nukuttua, lähdetään takaisin kotiin..